Reilu vuosi sitten laitoimme melko uuden kotimme myyntiin, ajatuksena oli kokeilla kepillä jäätä josko vaikka kauppa kävisi. Ensin emme olleet edes tosissamme myynnin suhteen, omaa kotia oli jopa kiva tuunata asuntonäytöille. Koti näytti joka sunnuntai kukoistavalta ja kauniilta, kuin suoraan sisustuslehtien kuvista. Alku kesästä kauppa kävi huonosti ja me suorastaan ihmettelimme miksi kukaan ei osta meidän asuntoa, mutta emmehän olleet edes vakavissamme myymässä kotia vai oltiinko?
Varsinaista suunnitelmaan uudesta tulevasta kodista meillä ei ollut, ainoastaan sijainti keskustan ja koulujen läheisyydessä oli mielessä... ja että asunto voisi vaikka olla vähän pienempi. Mutta ei voinut vakavasti etsiä uutta kotia kun vanha ei tuntunut menevän kaupaksi.
Sitten se tapahtui juuri niin kun elokuvissa, että eräänä sunnutaina poikkesimme katsomaan vanhaa vähän karun näköistä taloa joka ei nettikuvien perusteella ollut edes kovin houkutteleva. Korvissa vain kaikui edellisessä kohteessa olleen kiinteistövälittäjän sanat "siellä täytyy nähdä kaiken läpi, mitä siitä voi saada". Niinhän siinä sitten kävi että me jäimme koukkuun ja vahvasti. Vanha kotimme myytiin loppujen lopuksi nopeasti kun vaihdoimme välittäjää ja tässä sitä nyt ollaan peruskorjaamassa 63 vuotiasta taloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti